Tarinat ja näkökulmat
2016
2016
”Sairaudesta tuli suorittamista, ja tavoittelin yhteiskunnalta kympin todistusta.” Hodgkinin lymfoomaan 22-vuotiaana sairastunut Matilda ajatteli, että hänen pitää olla iloinen ja reipas taistelija. Hoitojen jälkeen iski masennus, mutta yksin tehty reissu Australiaan palautti elämänilon.
Vuodeosastolla elämänviisauksia jakanut Hans, läheisten ja saman kokeneiden tuki sekä varsinkin musiikki pitivät Glennin kiinni elämässä syöpähoitojen aikana. Nyt hän haluaa antaa takaisin ja on mukana toteuttamassa Fuck Cancer -kampanjan päätöskeikkaa Nosturissa.
Päiväkoti-ikäisen lapsen äiti Kati kaipasi sairausrumban keskellä normaalia arkea ja koki musertavaa yksinäisyyttä. Syöpä opetti kuitenkin arvostamaan jokaista hetkeä ja olemaan lykkäämättä mitään huomiseen.
Sanjalle syöpään sairastuminen oli myös omien pelkojen kohtaamista: pelkoa kuolemasta, syövän uusimisesta ja siitä, ettei saakaan elämässä niitä asioita, mistä on haaveillut.
Aapeli sairastui 21-vuotiaana vanhuksilla yleensä havaittavaan paksusuolen syöpään ja koki jäävänsä hyvin yksin. Tervehdyttyään hän löysi auttamisen ilon vertaistukitoiminnasta.
Nora sai syöpädiagnoosin yli puoli vuotta kestäneen oireilun jälkeen kesällä 2009. Krooniseksi eli parantumattomaksi hänen sairautensa luokiteltiin vuonna 2013. Kun täysin tervettä aikuisuutta ei ole näköpiirissä, elämään on opittava suhtautumaan uudella tavalla.
Tuomas pelasi jääkiekkoa SM-liigassa sairastuessaan syöpään. Pelosta huolimatta sairauden jälkeen elämään tuli paljon hyvää: uusi työ, uudet elämänarvot ja uusi perheenjäsen.
Viikkojen kivuliaiden oireiden, lukuisten verikokeiden, magneettikuvauksen ja koepalan jälkeen Sirkulla todettiin Burkittin lymfooman aggressiivinen muoto, joka johtaa hoitamattomana kuolemaan kahdessa kuukaudessa.
Rankkojen leukemiahoitojen sivuvaikutuksena alle parikymppisen Ossin molemmat reisiluiden päät joutuivat kuolioon. Hän kamppaili itsensä pyörätuolista ja lääkekoukusta uuden elämän syrjään läheisten tuen ja psykoterapian avulla. Nyt Ossi jakaa positiivisuuttaan valmentamalla muita.
Sami sairastui luusyöpään 22-vuotiaana. Hän pääsi Meilahdessa nuoriso-osastolle, jossa sai olla saman ikäisten kohtalotovereiden kanssa. Tämä loi yhteisöllisyyttä, joka auttoi jaksamaan yksitoikkoisen ja raskaan osastoarjen.